vk43

Syysloma oli ja meni, ja tämä viikko hurahti vieläkin nopeammin.Kohta ihan oikeasti on joulu.
Tämä viikko oli vissiinkin jokin teemaviikko, sillä meillä oli kolme balettituntia uuden opettajan kanssa sekä ensimmäinen prokkisharjoitus baletin tiimoilta. Ensi-ilta on helmikuussa ja esityksiä luvassa myös aamuisin (kääk). 
Uudella opettajalla oli tosi erilainen lähestymistapa samoihin asioihin, kun tällä toisella, mikä on tietysti meille rikkaus sillä baeltin treenaus on nyt tuntunut aika monipuoliselta. Olisipa kaikkia aineita kohden kaksi opettajaa, mutta onneksi on myös vierailijat niin saa uutta näkökulmaa asioihin.
Baletin tiimoilta pientä edistymistä tuntuu tapahtuneen (ainakin omassa mielessä,josko en tiedä näkyykö se ulospäin vielä). Keskilattialla en ole enää niin pihalla ja suunnat tuntuvat ajoittain jopa loogisislta.

Nykytanssissa katsoin kuvatun videon, jonka teemana pääosin oli oman selkärangan hahmottaminen. Video oli hyvä koknkreettinen lisä, sillä itse tajusin että kaularangassa hahmotus oli vaikeinta ja sen kyllä huomasi nauhaltakin. Joskus liikkeet tuntuu tehdessä niin eriltä kuin miltä näyttävät.
Tämän viikon aiheena onkin ollut lantiokori ja alaraajojen luut (ja niiden hahmottaminen käytännössä). Tuntuu huomattavasti vaikeammalta kuin selkärangan, koska ne ovat niin kaukana. Puhuimme myös mielikuvista.millä lantiokori on täytetty. Jonkun mielestä ilmalla, jonkun mielestä vedellä jne. Mielikuvat kyllä vaikuttavat liikkeeseen, mutta en vielä ole päättänyt millä mun lantiokori on täytetty. (ehkä keveällä pullataikinalla)

Jazzissa sitten ei olekaan ihan prikuulleen onnistunut kaikki. Sarjat vaihtuivat ja tyyli on aiempaan nähden virtaavampaa.Viimeisellä tunnilla kaikki ei menny nappiin ja diagonaalissa improillessa venäytin niskani. Ilmeisesti se oli sitten aika paljon enemmän jumissa,mitä olin ajatellut enkä lämmitellyt sitä kunnolla. Tyhmä,tyhmä,tyhmä ja tyhmä. No kylmää vaan ja särkylääkettä, eiköhän se sillä lähde. Yhden nukutun yön jälkeen se on jo vähän parempi,joten herää toivo ettei venähdys ole kovin suuri.

Anatomia on myös alkanut ja siitä on onneksi tehty tanssijaystävällistä. Siinä meillä on kaksi opettajaa, joista toinen on luennoivampi ja toisen tunneilla teemme käytännön harjotteita. Luentoviikko takana ja jotain jäi jopa mieleenkin.Kuitenkin ihan muistin virkistykseksi ajattelin katsella olipa kerran ihminen, vaikka siellä tuskin paljon luita tutkitaan. Mutta ainahan pieni nostalgisuus on paikallaan.

syysloma

Koulu on alkanut liukua huimaa vauhtia omalla painollaan ja syysloma tuli todella hyvään saumaan. Pientä väsymyksen merkkiäkin oli havaittavissa.
Viimeisillä nykytanssi ja jazztunneilla kuvasimme oppitunnit. Ne katsotaan ja analysoidaan sitten loman jälkeen. Mielestäni hyvä keksintö. Jää jotain sitten neljän vuoden ajalta itsellekin, vaikka niitä tuskin kovin innolla katselee. Mitenhän se onkin aina niin, että kun muuten menee sarjat turhia miettimättä oikein, niin sitten kun jotain kuvataan, ajatukset ei menekään liikkeiden kanssa ihan yhteen. Sitten ei enää tiedä mitä pomppii ja mihin suuntaan. Ihme juttu. Parempi olis, kun laittais vaan piilokameran eikä kertois mitään etukäteen.
Loman jälkeen alkaa anatomia, jota odotan innolla. Olisi hienoa osata oma anatomiansa kunnolla ja saada kehotietoisuus vielä enemmän kroppaansa. Saatika sitten pystyä opettamaan sen kautta asioita. Myös tanssihistoriaa odotan mielenkiinnolla, mutta nyt loma!