sunnuntai 28. marraskuuta 2010
perjantai 26. marraskuuta 2010
moneskohan viikko?47?
tällä viikolla tapahtunutta: nuha ei puhjennut, selkä meni jumiin baletista, mutta nyt on jo parempi. Kaksi 10h hyvin nukuttua yötä ja venyttelyt auttoivat kummasti...mutta pitkällä tähtäimellä olisi hyvä nukkua muutkin kuin ne kaksi yötä hyvin.
Alkuviikon balettitunti oli vallan mahtava,koska tunnilla oli alle 10ihmistä, iso sali ja paljon henk.kohta.palautetta ja kannustusta. Nyt alkaa tuntuta jo oikeasti siltä että keskilattialla alkaa hahmottamaan suunnat ja mihin pitää katsoa ja mihin osoittaa toinen käsi ja toinen käsi.
Meillä oli ti ruotsista suullinen esitelmä ja höpöteltiin 30min afrikkalaisesta tanssista. Seuraavana ti vielä tentti ja kurssi olis sitä myöden pulukassa.
Jazzissa olemme valmistelleet näytetuntia, joka on myös tulevana tiistaina. Nyt alkaa olla varma olo, sarjat muistaa ja jopa osaakin, ainakin jos keskittyy. Tunnin sisältö on melko airobinen joten hiki tulee.
Anatomiassa pohdimme tänään eri vartalotyyppejä ja yritimme hahmottaa lihaksistoa ja eri lihaksien suuntia. Minulla on sellainen vartalotyyppi, että helposti menee jumiin ja vaatii paljoon venyttelyä. Koulun myötä olen kuitenkin laiskistunut venyttelyn suhteen joten pitää ryhdistäytyä. Huomasin myös kehonhuollossa, että vasemman jalkani aukikiertäjälihakset ovat heikommat kuin oikean ( passiivinen aukikierto molemmissa jaloissa on yhtä suuri), joten ei kun vahvistamaan jalkaa,josko se kevääseen mennessä olisi jo parempi ja tasaisempi.
Ensi viikosta, etenkin alkuviikosta on tulossa kohtalaisen stressaava joten viikonloppuna luvassa lepoa ja syömistä.Hyvää viikonloppua!
Alkuviikon balettitunti oli vallan mahtava,koska tunnilla oli alle 10ihmistä, iso sali ja paljon henk.kohta.palautetta ja kannustusta. Nyt alkaa tuntuta jo oikeasti siltä että keskilattialla alkaa hahmottamaan suunnat ja mihin pitää katsoa ja mihin osoittaa toinen käsi ja toinen käsi.
Meillä oli ti ruotsista suullinen esitelmä ja höpöteltiin 30min afrikkalaisesta tanssista. Seuraavana ti vielä tentti ja kurssi olis sitä myöden pulukassa.
Jazzissa olemme valmistelleet näytetuntia, joka on myös tulevana tiistaina. Nyt alkaa olla varma olo, sarjat muistaa ja jopa osaakin, ainakin jos keskittyy. Tunnin sisältö on melko airobinen joten hiki tulee.
Anatomiassa pohdimme tänään eri vartalotyyppejä ja yritimme hahmottaa lihaksistoa ja eri lihaksien suuntia. Minulla on sellainen vartalotyyppi, että helposti menee jumiin ja vaatii paljoon venyttelyä. Koulun myötä olen kuitenkin laiskistunut venyttelyn suhteen joten pitää ryhdistäytyä. Huomasin myös kehonhuollossa, että vasemman jalkani aukikiertäjälihakset ovat heikommat kuin oikean ( passiivinen aukikierto molemmissa jaloissa on yhtä suuri), joten ei kun vahvistamaan jalkaa,josko se kevääseen mennessä olisi jo parempi ja tasaisempi.
Ensi viikosta, etenkin alkuviikosta on tulossa kohtalaisen stressaava joten viikonloppuna luvassa lepoa ja syömistä.Hyvää viikonloppua!
perjantai 19. marraskuuta 2010
minus 16 solo 1-1.wmv
toi ukkeli on varmaan seuraillu ihmisten tanssia eri juhlissa. Se on kyllä hyvää viihdettä, kannattaa kokeilla. Parhaita tyyppejä on semmoset, jotka on niin fiiliksissä ettei oo tietosia enää ympäröivistä ihmisistä tai katseista. Flunssa meinaa painaa vähän päälle, joten viikonloppu tuli hyvään saumaan. Oli sykkeet varmaan aika korkealla tänään jazz tunnilla, vaikkei edes tehty mitään uutta ja ihmeellistä. levon paikka siis.
Ensi viikolla tiedossa anatomiaa ja ainakin jazzissa näytetuntien kasaamista. Hyvää viikonloppua!
torstai 18. marraskuuta 2010
vastaus kysymykseen->
hei Tekla! Koska olen nörtti jolta puuttuu silmälasit. eli kirjoitan virtuaaliblogia mutten osaa kommentoida, laitan tämän viestin nyt tällä tavalla.
Kiitos kiinnostuksestasi blogiani kohtaan. Kannatan ehdottomasti ajatustasi hakea tanssinopintojen pariin, mutta kehotan miettimään varasuunnitelmaa ja ennen kaikkea sitä, miten haluat tulevaisuudessasi työllistyä. Tanssi antaa mielestäni laajat mahdollisuudet työskennellä eri osa-alueilla. Se on sitten itsestä kiinni (ja vähän tuuristakin ja suhteista) haluaako vaikuttaa enemmän esiintymispuolella, opetuspuolella, tutkia alaa tieteellisemmin vai työskennellä soveltavalla alueella esim. ongelmanuoreten tai vanhusten parissa tanssin keinoin. Kaikki ei tietenkään voi olla selvillä kun kouluihin hakee ja opiskelupaikka avaa aina uusia mahdollisuuksia ja ovia eteenpäin. Itse olen tällä hetkellä varsin innostunut tutkivammasta puolesta, mutta luulempa, että eri kiinnostuksen kohteet vaihtelevat niin opiskeluaikan kuin sen jälkeenkin. Tällä hetkellä opiskelen tanssinopettajaksi. Hain myös luokanopettajaksi, mutta koska sain tämmän paikan,otin sen tietenkin avosylin vastaan. Mikäli en olisi saanut opiskelupaikkaa, olisin jäänyt vielä Tukholmaan ja jatkanut siellä töitäni ja tanssitreeniäni. Mikäli opiskelupaikkaa ei heti saa, innoitan kaikkia rohkeasti lähtemään ulkomaille! En ole koskaan kuullut keneltäkään etteikö ulkomaille lähdöstä olisi ollut hyötyä,tai että joku olisi sitä syvästi katunut. Itselleni se ainakin oli mieltä avartava kokemus ja minussa heräsi nälkä nähdä vielä maailmaa enemmänkin...sitten kun on taas sen aika. Tanssitaustastani löydät tietoa tämän blogin profiilikohdasta. Itse kutsun itseäni alalle myöhään heränneeksi. En ole koskaan ollut satubaletissa. Ensimmäisellä ihka oikealla tanssitunnilla olin 15 -vuotiaana. Baletin aloitin naureskellen 20- vuotiaana. Nt teen sitä jo himan vakavammin. Olen aina ollut liikunnallinen ja harrastanut kaikennäköistä. Teatterimaailma on kaapannut minut mukaansa, mutta tanssi on pysynyt vahvasti rinnalla. Kehotankin tarkkaan miettimään, kannattaako hyvästä harrastuksesta tehdä itselleen työ. Itselleni tanssi ei ole koskaan ollut maailman hohdokkain intohimo (tai sitten en ole tajunnut asiaa vielä). Koen sen enemmänkin olevan osana elämääni, jonka kautta pystyn ilmaisemaan itseäni.Ehkä en pystyisi elämään ilman tanssia, mutta en myöskään halua tanssin olevan niin hallitseva osa,ettei mihinkään muuhun jää aikaa ja kaikki ajatukset pyörivät sen ympärillä. Elämäss pitää olla tietty tasapaino (no niin nyt eksyttiin ehkä vähän aiheesta joten asiaan) Opiskelen Kuopion amk issa tanssinopettajalinjalla, joka antaa välineitä niin esittävään taiteeseen kuin pedagokisia valmiuksiakin.Kannatan. Tämän koulutuksen jälkeen voin lähteä tekemään töitä tai kouluttautua lisää esim. maisteriopintojen parissa tai erikoisopinnoissa. Tämä ei ollut ensimmäinen tanssikoulu mihin hain. Ensimmäisen kerran hain 19-vuotiaana Tampereen konservatoriolle jazz ja populaaritanssilinjalle. Pääsykokeet keväällä olivat saman kaltaiset kuten kaikissa muissakin kouluissa, joihin olen hakenut (niitä kouluja on suhteellisen paljon): katsotaan perustekniikka, linjaukset,liiketaju,nappaamiskyky,eläytyminen ja liikkeen tulkitseminen,rytmisyys ja yhteistyökyky. En kehota miettimään millainen ihminen olet ja miten tuot sen parhaiten esiin. Kehotan keskittymään siihen mitä teet ja miten sen teet. Kannattaa sinnikkäästi käydä balettitunneilla ajatuksen kanssa.Siitä on ehkä eniten hyötyä. Ja sitten kannattaa kokeilla paria (älä vaihda kaikkia) haastavia tunteja ja haastaa itseään epämukavuusalueelle (jotta stressin sietokyky paranee pääsykokeita varten). Haastavampia tunteja siksi, että nappaamiskyky parantuu. Itse en ollut varma omasta sisäänpääsystäni, vaikka koin pääsykokeiden menevän suht hyvin. (mutta se ei ole ennenkään kertonut mitään) Tanssinopiskelu on vastannut odotuksiani. Minulla oli jo ennestään tanssialalla opiskelevia ihmisiä, joten olin ottanut selvää heiltä millaista opiskelu on. En osaa erikseen sanoa millaiselle ihmiselle alaa suosittelen. Ehkä halu ja taidot puhuvat puolestaan.. Mutta itse ala on henkisesti melko raskas, joten itseluottamuksesta ei ole haittaa. Oppilaat meidän luokalla ovat treenanneet hyvin eri tavoin. Esim. joku on treenannut todella paljon balettia ja lajille erittäin uskollinen. Joku toinen taas vähän joka lajia ja hieman hakee omaa juttuaan vielä. Jollain on useampi kuin yksi vahva alue. Mutta luotan opettajiin. Tunneilla saa paljon henk.koht.palautetta ja kehittyy eteenpäin. Jokainen siellä kuitenkin on itseään varten ja treenaa oman mittapuunsa mukaan. Mutta liikkeelle lähdetään peruslinjauksista ja oman kehon hahmottamisesta. En usko kenenkään tanssijan olevan virheetön. Tieto lisaa tuskaa, mutta tuo myös selkiyttä miten asiat pitäisi tehdä. Toivottavasti sait selkiyttä tai tietoa pohdiskeluihisi. Jos jaksoit lukea näin pitkälle niin onneksi olkoon!
Kiitos kiinnostuksestasi blogiani kohtaan. Kannatan ehdottomasti ajatustasi hakea tanssinopintojen pariin, mutta kehotan miettimään varasuunnitelmaa ja ennen kaikkea sitä, miten haluat tulevaisuudessasi työllistyä. Tanssi antaa mielestäni laajat mahdollisuudet työskennellä eri osa-alueilla. Se on sitten itsestä kiinni (ja vähän tuuristakin ja suhteista) haluaako vaikuttaa enemmän esiintymispuolella, opetuspuolella, tutkia alaa tieteellisemmin vai työskennellä soveltavalla alueella esim. ongelmanuoreten tai vanhusten parissa tanssin keinoin. Kaikki ei tietenkään voi olla selvillä kun kouluihin hakee ja opiskelupaikka avaa aina uusia mahdollisuuksia ja ovia eteenpäin. Itse olen tällä hetkellä varsin innostunut tutkivammasta puolesta, mutta luulempa, että eri kiinnostuksen kohteet vaihtelevat niin opiskeluaikan kuin sen jälkeenkin. Tällä hetkellä opiskelen tanssinopettajaksi. Hain myös luokanopettajaksi, mutta koska sain tämmän paikan,otin sen tietenkin avosylin vastaan. Mikäli en olisi saanut opiskelupaikkaa, olisin jäänyt vielä Tukholmaan ja jatkanut siellä töitäni ja tanssitreeniäni. Mikäli opiskelupaikkaa ei heti saa, innoitan kaikkia rohkeasti lähtemään ulkomaille! En ole koskaan kuullut keneltäkään etteikö ulkomaille lähdöstä olisi ollut hyötyä,tai että joku olisi sitä syvästi katunut. Itselleni se ainakin oli mieltä avartava kokemus ja minussa heräsi nälkä nähdä vielä maailmaa enemmänkin...sitten kun on taas sen aika. Tanssitaustastani löydät tietoa tämän blogin profiilikohdasta. Itse kutsun itseäni alalle myöhään heränneeksi. En ole koskaan ollut satubaletissa. Ensimmäisellä ihka oikealla tanssitunnilla olin 15 -vuotiaana. Baletin aloitin naureskellen 20- vuotiaana. Nt teen sitä jo himan vakavammin. Olen aina ollut liikunnallinen ja harrastanut kaikennäköistä. Teatterimaailma on kaapannut minut mukaansa, mutta tanssi on pysynyt vahvasti rinnalla. Kehotankin tarkkaan miettimään, kannattaako hyvästä harrastuksesta tehdä itselleen työ. Itselleni tanssi ei ole koskaan ollut maailman hohdokkain intohimo (tai sitten en ole tajunnut asiaa vielä). Koen sen enemmänkin olevan osana elämääni, jonka kautta pystyn ilmaisemaan itseäni.Ehkä en pystyisi elämään ilman tanssia, mutta en myöskään halua tanssin olevan niin hallitseva osa,ettei mihinkään muuhun jää aikaa ja kaikki ajatukset pyörivät sen ympärillä. Elämäss pitää olla tietty tasapaino (no niin nyt eksyttiin ehkä vähän aiheesta joten asiaan) Opiskelen Kuopion amk issa tanssinopettajalinjalla, joka antaa välineitä niin esittävään taiteeseen kuin pedagokisia valmiuksiakin.Kannatan. Tämän koulutuksen jälkeen voin lähteä tekemään töitä tai kouluttautua lisää esim. maisteriopintojen parissa tai erikoisopinnoissa. Tämä ei ollut ensimmäinen tanssikoulu mihin hain. Ensimmäisen kerran hain 19-vuotiaana Tampereen konservatoriolle jazz ja populaaritanssilinjalle. Pääsykokeet keväällä olivat saman kaltaiset kuten kaikissa muissakin kouluissa, joihin olen hakenut (niitä kouluja on suhteellisen paljon): katsotaan perustekniikka, linjaukset,liiketaju,nappaamiskyky,eläytyminen ja liikkeen tulkitseminen,rytmisyys ja yhteistyökyky. En kehota miettimään millainen ihminen olet ja miten tuot sen parhaiten esiin. Kehotan keskittymään siihen mitä teet ja miten sen teet. Kannattaa sinnikkäästi käydä balettitunneilla ajatuksen kanssa.Siitä on ehkä eniten hyötyä. Ja sitten kannattaa kokeilla paria (älä vaihda kaikkia) haastavia tunteja ja haastaa itseään epämukavuusalueelle (jotta stressin sietokyky paranee pääsykokeita varten). Haastavampia tunteja siksi, että nappaamiskyky parantuu. Itse en ollut varma omasta sisäänpääsystäni, vaikka koin pääsykokeiden menevän suht hyvin. (mutta se ei ole ennenkään kertonut mitään) Tanssinopiskelu on vastannut odotuksiani. Minulla oli jo ennestään tanssialalla opiskelevia ihmisiä, joten olin ottanut selvää heiltä millaista opiskelu on. En osaa erikseen sanoa millaiselle ihmiselle alaa suosittelen. Ehkä halu ja taidot puhuvat puolestaan.. Mutta itse ala on henkisesti melko raskas, joten itseluottamuksesta ei ole haittaa. Oppilaat meidän luokalla ovat treenanneet hyvin eri tavoin. Esim. joku on treenannut todella paljon balettia ja lajille erittäin uskollinen. Joku toinen taas vähän joka lajia ja hieman hakee omaa juttuaan vielä. Jollain on useampi kuin yksi vahva alue. Mutta luotan opettajiin. Tunneilla saa paljon henk.koht.palautetta ja kehittyy eteenpäin. Jokainen siellä kuitenkin on itseään varten ja treenaa oman mittapuunsa mukaan. Mutta liikkeelle lähdetään peruslinjauksista ja oman kehon hahmottamisesta. En usko kenenkään tanssijan olevan virheetön. Tieto lisaa tuskaa, mutta tuo myös selkiyttä miten asiat pitäisi tehdä. Toivottavasti sait selkiyttä tai tietoa pohdiskeluihisi. Jos jaksoit lukea näin pitkälle niin onneksi olkoon!
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
viikko 46
Kertauksena viime viikon saldona vieraileva opettaja Turun konservatoriolta. Aiheena kontakti-improvisaatio. Jos herää mielikuvia epämääräisesti möyrivistä jäsenistä niin täsmää kyllä. Toki teimme myös paljon muutakin (kuin lilluimme jossain tiloissa) kuten akrobatiaa parin kanssa. Improvisaatio ylätasossa jäi vielä hieman auki, koska koulumme lattian vetovoima oli niin suuri.. Ehkä sitten syventävällä kurssilla keväämmällä.
Tämä viikko onkin alkanut ahkerasti tanssimalla nykytanssia, balettia ja jazzia. Nykytanssissa olemme siirtyneet lantiokorin hahmottamiseen ja sen yhdistäminen lonkkiin, kylkiin ,selkärankaan ja sieltä aina päähän saakka. Ihanaa kun on uutta liikemateriaalia ja musiikkia. Mutta nyt taas pitkästä aikaa lonkat alkavat olla kipeät..pitää tarkkailla. myös polveen vihloo-> pitää tarkkailla. ja kyllä jalkaterät ja polvet ovat osoittaneet samaan suuntaan. Veikkaampa vain, että itsepäinen pyöräily rosoisella jääpinnalla tekee polveen sivuttaisliikettä, jonka tuloksena polvi on kipeytynyt. Ehkä vois testata ensi viikolla kävelemistä kouluun, josko kipu sillä häviäisi. No vanhuus ei tule yksin vai miten se meni.
Jazzissa teimme erilaisia rytmittelyjä jalkojen,taputusten ja oman äänen avulla. Oli aika hauskaa,onneks ei ollu ulkopuolisia katsomassa..ei ainakaan tarvinnut selitellä miksi liikumme diagonaalissa höyryveturin tavoin sun muuta.
No entäs baletti...se nyt on baletti. Välillä onnistuu ja välillä ei. Nyt anatomian kautta olen hahmottanut omaa kehoani enemmän ja todennut että mitä symmetrisempään kehoon pyrin,sitä epäsymmetrisemmäksi sen koen.öy nöy. No ainakin piruetit pyöri viime tunnilla, ehkä pitää alkaa lisäämään siis kierroksia. Se on pienestä kiinni kun asia loksahtaa paikoilleen.
Tänään kehonhuollossa kävimme läpi syksyn aikana käytyjä pilatestyyppisiäliikesarjoja, joiden avulla keräämme itsellemme sopivan lämmittelyohjelman. Suunnitelma hyvä, saa nähdä mitä käytäntö tuo tullessaan.
Myös pakollinen ruotsin kurssi lähestyy loppuaan ja se jos mikä tuntuu aiheuttavan stressiä koko luokalle. Ei voi muuta sanoa, kuin että joululomaa odotellessa. Ja p.s ruotsi on kivaa, mutta ei koulussa kiitos.
Tämä viikko onkin alkanut ahkerasti tanssimalla nykytanssia, balettia ja jazzia. Nykytanssissa olemme siirtyneet lantiokorin hahmottamiseen ja sen yhdistäminen lonkkiin, kylkiin ,selkärankaan ja sieltä aina päähän saakka. Ihanaa kun on uutta liikemateriaalia ja musiikkia. Mutta nyt taas pitkästä aikaa lonkat alkavat olla kipeät..pitää tarkkailla. myös polveen vihloo-> pitää tarkkailla. ja kyllä jalkaterät ja polvet ovat osoittaneet samaan suuntaan. Veikkaampa vain, että itsepäinen pyöräily rosoisella jääpinnalla tekee polveen sivuttaisliikettä, jonka tuloksena polvi on kipeytynyt. Ehkä vois testata ensi viikolla kävelemistä kouluun, josko kipu sillä häviäisi. No vanhuus ei tule yksin vai miten se meni.
Jazzissa teimme erilaisia rytmittelyjä jalkojen,taputusten ja oman äänen avulla. Oli aika hauskaa,onneks ei ollu ulkopuolisia katsomassa..ei ainakaan tarvinnut selitellä miksi liikumme diagonaalissa höyryveturin tavoin sun muuta.
No entäs baletti...se nyt on baletti. Välillä onnistuu ja välillä ei. Nyt anatomian kautta olen hahmottanut omaa kehoani enemmän ja todennut että mitä symmetrisempään kehoon pyrin,sitä epäsymmetrisemmäksi sen koen.öy nöy. No ainakin piruetit pyöri viime tunnilla, ehkä pitää alkaa lisäämään siis kierroksia. Se on pienestä kiinni kun asia loksahtaa paikoilleen.
Tänään kehonhuollossa kävimme läpi syksyn aikana käytyjä pilatestyyppisiäliikesarjoja, joiden avulla keräämme itsellemme sopivan lämmittelyohjelman. Suunnitelma hyvä, saa nähdä mitä käytäntö tuo tullessaan.
Myös pakollinen ruotsin kurssi lähestyy loppuaan ja se jos mikä tuntuu aiheuttavan stressiä koko luokalle. Ei voi muuta sanoa, kuin että joululomaa odotellessa. Ja p.s ruotsi on kivaa, mutta ei koulussa kiitos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)