vastaus kysymykseen->

hei Tekla! Koska olen nörtti jolta puuttuu silmälasit. eli kirjoitan virtuaaliblogia mutten osaa kommentoida, laitan tämän viestin nyt tällä tavalla.
Kiitos kiinnostuksestasi blogiani kohtaan. Kannatan ehdottomasti ajatustasi hakea tanssinopintojen pariin, mutta kehotan miettimään varasuunnitelmaa ja ennen kaikkea sitä, miten haluat tulevaisuudessasi työllistyä. Tanssi antaa mielestäni laajat mahdollisuudet työskennellä eri osa-alueilla. Se on sitten itsestä kiinni (ja vähän tuuristakin ja suhteista) haluaako vaikuttaa enemmän esiintymispuolella, opetuspuolella, tutkia alaa tieteellisemmin vai työskennellä soveltavalla alueella esim. ongelmanuoreten tai vanhusten parissa tanssin keinoin. Kaikki ei tietenkään voi olla selvillä kun kouluihin hakee ja opiskelupaikka avaa aina uusia mahdollisuuksia ja ovia eteenpäin. Itse olen tällä hetkellä varsin innostunut tutkivammasta puolesta, mutta luulempa, että eri kiinnostuksen kohteet vaihtelevat niin opiskeluaikan kuin sen jälkeenkin. Tällä hetkellä opiskelen tanssinopettajaksi. Hain myös luokanopettajaksi, mutta koska sain tämmän paikan,otin sen tietenkin avosylin vastaan. Mikäli en olisi saanut opiskelupaikkaa, olisin jäänyt vielä Tukholmaan ja jatkanut siellä töitäni ja tanssitreeniäni. Mikäli opiskelupaikkaa ei heti saa, innoitan kaikkia rohkeasti lähtemään ulkomaille! En ole koskaan kuullut keneltäkään etteikö ulkomaille lähdöstä olisi ollut hyötyä,tai että joku olisi sitä syvästi katunut. Itselleni se ainakin oli mieltä avartava kokemus ja minussa heräsi nälkä nähdä vielä maailmaa enemmänkin...sitten kun on taas sen aika. Tanssitaustastani löydät tietoa tämän blogin profiilikohdasta. Itse kutsun itseäni alalle myöhään heränneeksi. En ole koskaan ollut satubaletissa. Ensimmäisellä ihka oikealla tanssitunnilla olin 15 -vuotiaana. Baletin aloitin naureskellen 20- vuotiaana. Nt teen sitä jo himan vakavammin. Olen aina ollut liikunnallinen ja harrastanut kaikennäköistä. Teatterimaailma on kaapannut minut mukaansa, mutta tanssi on pysynyt vahvasti rinnalla. Kehotankin tarkkaan miettimään, kannattaako hyvästä harrastuksesta tehdä itselleen työ. Itselleni tanssi ei ole koskaan ollut maailman hohdokkain intohimo (tai sitten en ole tajunnut asiaa vielä). Koen sen enemmänkin olevan osana elämääni, jonka kautta pystyn ilmaisemaan itseäni.Ehkä en pystyisi elämään ilman tanssia, mutta en myöskään halua tanssin olevan niin hallitseva osa,ettei mihinkään muuhun jää aikaa ja kaikki ajatukset pyörivät sen ympärillä. Elämäss pitää olla tietty tasapaino (no niin nyt eksyttiin ehkä vähän aiheesta joten asiaan) Opiskelen Kuopion amk issa tanssinopettajalinjalla, joka antaa välineitä niin esittävään taiteeseen kuin pedagokisia valmiuksiakin.Kannatan. Tämän koulutuksen jälkeen voin lähteä tekemään töitä tai kouluttautua lisää esim. maisteriopintojen parissa tai erikoisopinnoissa. Tämä ei ollut ensimmäinen tanssikoulu mihin hain. Ensimmäisen kerran hain 19-vuotiaana Tampereen konservatoriolle jazz ja populaaritanssilinjalle. Pääsykokeet keväällä olivat saman kaltaiset kuten kaikissa muissakin kouluissa, joihin olen hakenut (niitä kouluja on suhteellisen paljon): katsotaan perustekniikka, linjaukset,liiketaju,nappaamiskyky,eläytyminen ja liikkeen tulkitseminen,rytmisyys ja yhteistyökyky. En kehota miettimään millainen ihminen olet ja miten tuot sen parhaiten esiin. Kehotan keskittymään siihen mitä teet ja miten sen teet. Kannattaa sinnikkäästi käydä balettitunneilla ajatuksen kanssa.Siitä on ehkä eniten hyötyä. Ja sitten kannattaa kokeilla paria (älä vaihda kaikkia) haastavia tunteja ja haastaa itseään epämukavuusalueelle (jotta stressin sietokyky paranee pääsykokeita varten). Haastavampia tunteja siksi, että nappaamiskyky parantuu. Itse en ollut varma omasta sisäänpääsystäni, vaikka koin pääsykokeiden menevän suht hyvin. (mutta se ei ole ennenkään kertonut mitään) Tanssinopiskelu on vastannut odotuksiani. Minulla oli jo ennestään tanssialalla opiskelevia ihmisiä, joten olin ottanut selvää heiltä millaista opiskelu on. En osaa erikseen sanoa millaiselle ihmiselle alaa suosittelen. Ehkä halu ja taidot puhuvat puolestaan.. Mutta itse ala on henkisesti melko raskas, joten itseluottamuksesta ei ole haittaa. Oppilaat meidän luokalla ovat treenanneet hyvin eri tavoin. Esim. joku on treenannut todella paljon balettia ja lajille erittäin uskollinen. Joku toinen taas vähän joka lajia ja hieman hakee omaa juttuaan vielä. Jollain on useampi kuin yksi vahva alue. Mutta luotan opettajiin. Tunneilla saa paljon henk.koht.palautetta ja kehittyy eteenpäin. Jokainen siellä kuitenkin on itseään varten ja treenaa oman mittapuunsa mukaan. Mutta liikkeelle lähdetään peruslinjauksista ja oman kehon hahmottamisesta. En usko kenenkään tanssijan olevan virheetön. Tieto lisaa tuskaa, mutta tuo myös selkiyttä miten asiat pitäisi tehdä. Toivottavasti sait selkiyttä tai tietoa pohdiskeluihisi. Jos jaksoit lukea näin pitkälle niin onneksi olkoon!